Sisältö
O2-anturit, joita kutsutaan myös lambda-antureiksi tai happea-antureiksi, mittaavat hapen määrää ajoneuvon pakokaasuissa. Anturit asennettiin ajoneuvoihin ensimmäistä kertaa 1970-luvulla, kun ympäristönsuojeluvirasto otettiin käyttöön. Seuraavaksi ajoneuvojen valmistajat alkoivat asentaa kaksi anturisarjaa: yksi ennen katalysaattoria ja toinen sen jälkeen. Fyysisesti edessä ja takana olevissa O2-antureissa ei ole eroa. Ne toimivat samalla tavalla, mutta suhtautuvat eri tavoin asioihin.
Kuinka O2-anturi toimii
Ensimmäinen vaihe O2-anturin keksinnössä tapahtui Saksassa vuonna 1899, kun Walter Nernst suunnitteli Nernst-solun. Lämpötiloissa, jotka ovat yli 620 Fahrenheit-astetta, keraaminen kenno on kyennyt siirtämään happi-ioneja kennon sisällä olevasta kaasusta ulkokaasuihin tuottaen sähkövirran kahden kaasun happipitoisuudessa. Vuonna 1976 Bosch-yritys mukautti Nernst-kennon autoihin. Nykyaikaiset ajoneuvon O2-anturit toimivat samojen periaatteiden mukaisesti kuin alkuperäiset Nernst-solut. Platinalla vuorattu zirkoniumoksidipullo helpottaa hapen siirtymistä ilman lämpötilaan ja lämpötilaan, ja lämpötila on yli 600 Fahrenheit-astetta. Useimmissa O2-antureissa on sisäinen lämmityselementti, jotta ne voivat saavuttaa happianturitoiminnon anturin lämpötilan.
Etu-O2-anturin tarkoitus
Edessä olevat O2-anturit analysoivat suoraan moottorista tulevat pakokaasut. Kun O2-anturit asennettiin vain yhteen paikkaan, ne sijaitsivat siinä asennossa, joka teki niistä nykyisen O2-anturin. Ne ovat yhteydessä moottorin ohjausyksikköön, tietokoneeseen, joka ohjaa moottoriin menevää polttoaineen ja ilman seosta. Jos seos on liian rikas, mikä tarkoittaa, että se sisältää liikaa polttoainetta, tietokone vähentää moottoriin menevän seoksen polttoainetta; Jos pakokaasu on liian laiha, tietokone lisää polttoainetta sekoitukseen. Tietokone yrittää ylläpitää ihanteellista ilman ja polttoaineen suhdetta päästöjen vähentämiseksi ja polttoainetalouden parantamiseksi.
Taka-O2-anturin tarkoitus
Takaosan O2-anturit sijaitsevat katalysaattorin jälkeen, lukuun ottamatta sitä, joka helpottaa epäpuhtauksien muuntamista pakokaasuiksi vaarattomiksi sivutuotteiksi. Nämä anturit seuraavat muuntimen tehokkuutta. Tietokone vertaa muuntimeen virtaavaa pakokaasua esiin tulevan pakokaasun kanssa. Jos muuntimen vaikutus pakokaasun koostumukseen vähenee, se tarkoittaa, että muunnin on kulunut. Tietokone voi tarkkailla muuntimien toiminnan tasoa ja ohjainta, kun muunnin on vaihdettava.
